Eli 8.12 klo 18.30 syntyi meidän pieni poika. <3 Edellis iltana huomasin että mun maha oli laskeutunut ja J:kin sano samaa. Sit yöllä en pystynyt taas nukkumaan lisäreitten ja vähän kipeitten suppareiden takia. Noin 4 alko siis nää kipeemmät mut kuitenki tosi lievät. Sit menin kuuden aikaan aamul alas sohvalle kun aattelin et koht joutuu kuitenki herää. Ja 6.15 tuli taas pieni supistus ja tunsin semmosen poksauksen ja kuulin ja vettä lorahti sohvalle. Nousin ja kävelin hakee pyyhettä ja valuin vaan. :D Menin herättää J:n ja se sit soitti heti mummille mut mummi just menos töihin eikä ketään muukaan päässy meille, joten J jäi lasten kans kotiin ja mä lähin taksilla Hml:aan. Penkille vaan jätesäkki ja pyyhkeitä. :D Valuin vettä edelleen ihan törkeesti ja tuli kipeämpiä supistuksia koko matkan ajan. Sovittiin J:n kaa et tulee Hml heti kun pääsee.
Olin n.8 aikaan Hml:ssa ja mut vietiin suoraan saliin. Vaihdoin sairaalavaatteet ja tutkittiin. Olin 4cm auki mut vauvan pää tosi ylhäällä. Sain melkein heti epiduraalin. Mut sit mun paineet laski n. 80/60 ja nesteytettiin. Alkoi niinku pyörryttämään ja korvissa soimaan. Samalla lailla kun oon meinannu koulus pyörtyy. Nesteytys ei riittäny niin sain efedriiniä. Se autto. Sit J tuli 10 aikaan. <3 Sit vaan odoteltiin ja välillä makoilin, istuin tai seisoin. Supistuksia tuli mut aika harvaan ja tuntu et ne ei tehoo. Seistessä ne oli kovempia. Vauvan syke aina välillä tipahti supistuksen tullessa ja kätilö muutaman kerran tarkasti, et nousee takas. Jossain välissä sain lisää epiduraalia. Seuraavassa tarkastuksessa olin vaan 5cm auki, oiskohan ollu 12 aikaan. Odottelua edelleen. Yhden supparin aikana tuli pieni paine/ponnistuksen tarve, mut eii, edelleen se 5cm ja pää ylhäällä. Sain taas lisää epiduraalii ja otettiin tulehdusarvot kun vesien menosta oli niin kauan. Ja muuten koko synnytyksen sitä vettä valu. Crp ym ok. Kätilö tutki ja tilanne sama, vauvan pää tosi ylhäällä ja 5cm auki.
Kolmen aikaan alotettiin oksitosiini tippa 15ml/h tehostamaan supistuksia. Ei tuntunu kyllä auttavan. Epiduraali aiheutti hirveetä kutinaa muuten. :D Sitten taas odoteltiin ja 17.35 taas lisää epiduraalii. Puolen tunnin päästä kätilö tutki taas ja tilanne täysin sama, mutta nyt huomas, että tarjonnassa oli jtn outoa. Kätilö pyysi lääkärin myös tutkimaan ja selvis, että vauvan pää oli tavallaan poikittain tulossa. Eli tämän takia ei synnytys edennyt. Lääkäri sano, että vielä pari tuntia odotellaan ja jos ei ala tulla niin edessä on sektio. Oksitosiinia nostettiin 45ml/h. Tässä vaiheessa aloin pelkäämään,että oikeesti joudun leikkaukseen. Vaikka sitä alunperin olin halunnutkin, mut nyt kun se oikeesti näytti todennäköseltä niin ajatuskin pelotti. Itkin J:lle tätä ja sit klo 18.25 alko sattuu ihan hirveesti, paljon enemmän kun aiemmin ja ponnistuttaa. Pyydän J:tä soittaa kloo ja kätilö tulee huoneeseen. Tutkimukses kohdunsuu täysin auki ja vauvan pää ihan matalalla! Mietin vaan, että jee vihdoinkin ja ei tarvii sektiota ja olin helpottunut ja kiitollinen, vaikka sattukin ihan törkeesti. Kätilö sai vissii laitettua vähän jtn paikallispuudutetta ja sit ne yritti, että synnyttäisin selälteen tai vasemmalla kyljellä. En tosiaankaan suostunut vaan sanoin, että oon oikeella. Ja taas törkättiin ilokaasunaamari nenän eteen ja aattelin että koitetaan nyt sit. Kyselin, että hengitänkö suun vai nenän kautta, mutta ne ei kuullu mua. J kuuli ja kysy niiltä, en muista vastausta. :D En osannu hengittää taaskaan sitä, se naamari vaan ärsytti mua kun pihisi siinä naaman eessä ja heitin sen lattialle, niinku Viljaminkin synnytyksessä. Kätilöt sanoivat, että hengität vaan niin tää syntyy. Yritin sit keskittyy siihen ja ponnistamaan ja tuntu siltä kun koko alapää pullahtais ulos. Itkin ja pidin J:tä kädestä... :D Sit tunsin kun pää syntyi. Kätilö sano, että nää hartiatki pitäs vielä ponnistaa. Tein työtä käskettyä, ne oli vaikeemmat kun pää. Sit vauva olikin ulkona ja kurkkasin vauvaa kun se ei mun huudellut, ihan liila ja kysyin, että onko se ees hengissä. Kätilö sanoi, että onhan tämä ja kaikki olivat helpottuneen ja iloisen oloisia. Kuulin jonkun ihan minin vauvan äänen ja käännyin selälteen ja sain pienen tarkasti kattelevan pojan rinnalle. <3 Nii ihanaa, sitä tunnetta ei mikään voita. :) Sit mua rupes ahdistamaan siinä selälteen niin vauva pääsi J:n syliin. Istukka synty täydellisenä ja jälkivuotoo vaan 300ml eikä tullu tikkejäkään. Vauva punnittiin ym; 3275g, 48cm ja pää 33cm. Pituus ja paino meltsun ja viltsun välistä mut pää täysin sama. Vauva on koko ajan vielä hiljaisempi kun viltsu, ei sano mtn. :D Sit J lähtee kotiin, me jäädään yrittämään imettämistä, mut vauva ei oikein oo halukas ja mä olin aivan loppu valvottuani about 36h putkeen. Yritin syödäkki mut ahdisti sekin. Otin sit propralin. Sit vauva alkaa hienosti imutella jossain vaiheessa ja nukahdetaan molemmat siihen sänkyyn hetkeks. Hoitaja tuli hakee meiät omaan huoneeseen ja kaikki hyvin. :)
Vauvan pisteet oli 10-10, koko synnytys kesti 14h 15min, ponnistus 3min, istukka 670g ja napanuora oli pitkä; yhen kerran kaulan ympäri, kerran vartalon ja kerran jalan. Synnytyksestä 3 pvää niin päästiin kotiin, vauvan sokerit ei meinannu aluks pysyy normeissa. Ja sit 5pvää niin jouduin takas Hml:aan kohtutulehduksen takii, mut onneks kaikki nyt hyvin. Imetin noin viikon, mut en viittinyt jatkaa kun söin kahta eri antibioottii ja mulla menee noi omatkin lääkkeet. :( Harmittaa kyllä, tuntu et tällä kertaa oisin halunnut ja onnistunut. Ja kun tää on vika kerta...
Tää meiän vauva on niin rauhallinen ja helppo pieni unimatti reppana. <3 :) Yhtä kalpee kun äitinsä ja veljensä ja muutenki ihan Viljamin kaksonen. :D Kauhee suursyömäri mutta silti niin luikku. Ihana pieni, oikee ihme ja oon niin kiitollinen tästä ja meidän kahdesta toisesta pienestä. Ajattelen, että meillä on nyt 4 lasta, Melissa ja Viljami, Alissa ja Elmeri, 2 tyttöä ja 2 poikaa, yksi tyttö taivaassa. Ja koska uskon kohtaloon niin tätä poikaa meillä ei ois jos tyttö ois täällä...
